Baskeri

Kaikilla pitää olla baskeri. Semmoinen joka jokaisella mummolla on kun ulkona on hieman kylmempi. Joten ostin itselleni semmoisen alennus myynneistä. Se vaan oli liian reikänen, eikä lämmittänyt yhtään, joten ompelin siihen vuoren.

Se vaan näytti liian yksinkertaiselta, joten kiinnitin siihen pienen piristyksen. Tein rintaneulan kahdesta vanhasta helmiäisnapista ja muutamasta lasihelmestä.

Hopean tummentaminen

Tykkään hopeasta ja varsinkin hopeakoruista. Mutta niissä pitää olla patinaa. Jos koru on liian "puhdas" se näyttää mielestäni alumiinilta tai joltain rihkamalta. Olen jo pitkään halunnut saada kauniin patinan korviksiini ja sormukseeni, mutta en ole jaksanut tehdä asialle mitään. Olin jo toivonut että aika hoitaisi tehtävänsä, mutta mitään ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Yhtä vaaleita ne ovat kuin ostettaessa.

Ostin itselleni uuden rannekorun alesta. Se oli kuulema hopeaa ja siinä on kyllä leimat ja kaikki. Mutta se oli niin kevyt ja melkein valkoinen, joten minua epäilytti. Otin itseäni lopuksi niskasta kiinni ja päätin tummentaa koko kasan koruja.

Kolusin koko internetin läpi (kuten yleensä) löytääkseni ohjeita hopean tummentamiseen.

Surfa igenom hela nätet (som vanligt) för att hitta det jag vill. Helmetti foorumilta löysin sopivan ohjeen.

1. Puhdistin korut liasta ja rasvasta ja kuivasin. Pesuun käytin ihan fairya ja pidin tiskihanskoja pesustessä ja kuivatessa, etten likaisi niitä uudelleen.

2. Keitin kananmunan n. 10 minuuttia ja murskasin se varovaisesti minigrip-pussin pohjalle. Laitoin korut pussin toiseen päähän ja suljin pussin. Puhalsin pussiin hieman ilmaa, että koruja saisi helpommin liikuteltua käsittelyn aikana.

3. Annoin korujen olla pussissa kunnes ne olivat tummuneet sopivasti. Minun koruille se vei noin 2 tuntia. Pientä kellertävyyttä oli havaittavissa jo 10 minuutin kuluttua.

Tältä koruni näyttivät käsittelyn jälkeen.

4. Lopuksi korut kiillotetaan, eli hangataan kankaalla, kunnes ne vaalenevat haluttuun sävyyn.

Tässä näkyy korvisten ero tummennetun ja kiillotetun välillä.

Tässä on lopullinen tulos! Olen tosiaan tyytyväinen. Rannekorusta tuli paljon parempi kuin mitä osasin odottaa. :)

Vaalenapunaista ja punaista pojilla

Löysin kirpparilta aivan ihanan pienen vaalenapunaisen silpoverin 60 sentillä! Miehelleni hieman mutisi jotain ja mulkoili minua, kun kerroin ostaneeni pojalle vaaleanpunaisen paidan. Mielestäni se ei kuitenkaan ole niin paha juttu kun kyseessä on slipoveri (poikien vaate). Eihän siinä nyt sentää ole rusetteja, glitteriä tai perhosia. ;)

Sitäpaitsi poika näyttää ihan "miehekkäältä" ja söpöltä siinä.

En ole ikinä nähnyt punaista pelkkänä tyttöjen värinä. Mutta näköjään on semmoisia ihmisä olemassa, jotka luulevat punaisen vaatteen lapsen päällä tarkoittavan tyttöä. Pojalla on tummansininen haalari jossa on punainen logo. Asuun sointuvasti päätin ostaa pojalle punaisen pipon ja punaiset kintaat joissa on tummansiniset logot. :) Yllättävän moni kehui kuinka söpö tyttö minulla istui vaunuissa. Moni tosin myös kommentoi että poika on niin komea. 

Published with Blogger-droid v1.6.3

Puinen laatikko muistoja varten

Pikku poju sai puisen muistolaatikon kummiltaan kastelahjaksi. Olen hitaasti mutta varmasti jo ruvennut keräämään pieniä muistoja sinne. Painopiste vaan tuntuu olevan pienissä tossuissa jostain kumman syystä :) Jonain kauniina päivänä laitan tänne vielä jonkun asun ja rakkaan, mutta unohdetun, lelun. Ehkä myös unilelun sitten kun se jonain päivänä on tarpeeton.

Hänen ensimmäinen tutti, myssy ja tumput.

Puputossut saatiin syntymän kunniasta lahjaksi.

Tässä poju on kotiin lähdössä sairaalasta. Ei tainut oikein tykätä siitä että herätettiin kesken unien ja vaihdettiin pois sairaalavaatteet. Pupu tossut ja pipo päässä. 

Vihreät neulotut tossut hän sai minun enoltani ja hänen vaimoltaan. Käytettiin niitä paljon öisin kun pysyivät niin kätevästi jaloissa kun sai nauhoilla solmittua riittävän napakasti.

Tässä on ensimmäiset ulkotossut. Hän oppi kävelemään vasta syksyllä, joten kevättä ja kesää varten tarvittiin jotain joka suojaisi pieniä jalkoja asvaltilta ja hiekalta, mutta ei olisi yhtä epämukavat kuin kengät.

Opettelin neulomaan

Tarvitsin pojalle villasukat yöksi, jotka myös pysyvät päällä vaikka hän potkii ja pyörii. Peittokaan ei pysy päällä, joten sukat saivat olla paksut ja lämpimät. Kun sukille tuli niin paljon vaatimuksia, niin sain tietysti neuloa ne itse.

Niistä tuli oikein hienot, jos saan kehua itseäni. :) Ensimmäiset sukat jotka olen neulonut.

Lankaa jäi aika paljon yli, joten uudesta taidostani innostuneena neuloin myös pipon. Siitä tuli vlitettavasti liian leveä, joten se ei pynyt vielä hänen pääsään. Mutta eiköhän se ensivuonna jo mene.

Ensimmäinen neulomani pipo, tupsulla! :)

Published with Blogger-droid v1.6.3