Hopean kiillotus ja puhdistus

Olen aikasiemmin myös maininnut että pidän hopeasta. Joten kaikkialla pitää tietysti silloin myös olla hopeaa. Meidän hopea-aterimet ovat pikkasen tummuneet ajan myötä. Joten kun oli ylimääräistä aikaa tässä yksi ilta, niin otin tuumasta toimeen ja päätin kiillotta ja puhdistaa ne. Mutta myrkyt oli näköjään loppunut kaapista. Enkä päässyt enää ilta myöhään kauppaan ostamaan hopean puhdistusainetta, joten käytin sitä mitä kotoa löytyi.

Ensin laitoin astiaan vettä ja alumiinifoliota (riittävän suuri palanen peittämään pohja) ja ruokalusikallisen suolaa. Annoin aterimien liueta siinä illan, kunnes mitään suurempaa muutosta ei enää tapahtunut. Aterimet ei kuitenkaan olleet niin puhtaita kun olisin halunnut. Ne olivat vielä hieman kellertävät. Osa tummuneista aulueista ei ollut hävinnyt ollenkaan (keskimmäinen lusikka).

Ne jotka tietää paremmin, meinaavat ettei hopeaa saa puhdistaa semmoisella menetelmällä joka hioo ja narmuttaa pintaa, koska kiilto menee piloille. Mutta koska en tiennyt parempia (ja halvempia) tapoja, otin vastoin parempaa tietämystä esille ylimääräisen hammasharjan ja hammastahnan, ja putsasin aterimet niillä.

Tästä kuvasta varmaan näkee parhaiten nuo väri erot. Tummin on se lusikka millä me ollaan syöty viimeaikoina ;). Keskimmäinen on tulos suolakyvlvystä folion kanssa ja vaalein on hammastahnan jäljiltä.

Keinuhevonen

Löysin kirpparilta keinuhevosen pojalle. Se on tainnut saada köniinsä ja hävittnäyt toisen krovansa vuosien saatossa. Moni lapsi on varmaan keinunut sillä. Vanha kunnon jouhella täytetty lelu. :) Näistä minä tykkään! Joten pelastaakseni sen pahemmalta kohtalolta, ostin sen meille.

Reppanaa on tosin säilytetty leikkimökissä vuoden ympäri, joten kangas on kärsinyt pölystä ja kosteudesta. Halusin nähdä onko sisus myös saanut jotain vaurioita, joten postin kankaan hevosen päältä. Suurimmat vauriot oli nähtävästi kankaassa, jouhesta ei löytynyt värjäytymiä, hometta tai muuta epämääräistä. Joten pesin hevosen nahan koneessa, koska halusin päästä eroon noista läikisitä, mutta ei se oikein tahtonut puhdistua.

Vaikeinta oli tietysti saada kangas takaisin hevosen päälle. Se vaati muutaman viikon uurastuksen. Saumoista tuli leveämmät kuin aikaisemmin, eli en saanut kangasta enää yhtä tiukalle. Hermot meinasi mennä, joten heppa sai odottaa muutaman viikon, kun keräsin voimia koittamaan ompelua toisella tavalla. Ehkä kangas oli venynyt tai hevonen kutistunut, joten sain saumaa kavennettua hieman lisää. Hevosen pää oli jo alunperin vino, enkä saanut sitä suoristettua. Hevosella oli jonkinlainen yksinkertainen rautatanko luustona, joka on ilmeisesti vääntynyt.

Hevonen hrinuu kuitenkin vielä ja täyttää tehtävänsä. :)